EU:n tekoälylain on mentävä

Kirjoitan erillisen tekstin poliittisesti realistisista tavoista toteuttaa EU:n tekoälylakia innovaatioita tukevalla tavalla.

Haluan kuitenkin olla selvä. Tässä laissa on vain yksi optimaalinen lähestymistapa: CTRL+ALT+DEL.

Erittäin epätäydellinen säädös

EU:n tekoälylain alkutaival oli lupaava. Valitettavasti prosessi muuttui hätäisesti neuvotelluksi säädökseksi, joka on parhaimmillaan erittäin epätäydellinen.

• Uskomattoman monimutkainen. Kuten Draghin raportissa kuvataan: “Vaikka EU:n GDPR- ja tekoälylain tavoitteet ovat kiitettävät, niiden monimutkaisuus sekä päällekkäisyyksien ja epäjohdonmukaisuuksien riski voivat heikentää EU:n teollisuuden toimijoiden tekoälyn kehitystä.”¹ On myös totta, että laki on vain yksi monista asiaan liittyvistä säädöksistä, joka on hyväksytty Euroopassa ennätysvauhtia ja jota on kuvattu “ylisääntelyn tsunamiksi” ²
• Erittäin kallista. Lain noudattamisen kustannuksiksi on arvioitu noin 300 000 euroa 50 hengen pk-yritykselle.³ Pienemmillä yrityksillä ei välttämättä ole edes tarvittavia resursseja noudattaakseen lakia.
• Ei hyvä avoimelle lähdekoodille. Vaikka laissa on joitain poikkeuksia avoimelle lähdekoodille, ne eivät kata avointa lähdekoodia korkeimpiin riskiluokkiin tai, tarkemmin sanottuna, avoimen lähdekoodin tuotteita, jotka ovat julkisesti saatavilla markkinoilla⁴ (voiko edes tehdä avoimen lähdekoodin ilman, että tulos olisi kaikkien saatavilla?).

Jo vanhentunut lähestymistapa

EU:n tekoälylain kannattajat vastaavat kritiikkiin toteamalla, että vaikka parannusta tarvitaan, parantaminen on mahdollista.

Epäilen, että näin olisi koskaan ollut, mutta se ei todellakaan ole enää niin.

Kaikki EU:n tekoälylain onnistumisen toiveet liittyivät ns. Brysselin vaikutukseen (tai tämän vaikutuksen muunnelmiin). Jos EU onnistuisi saamaan muut maat ottamaan käyttöön samanlaiset standardit, globaali lähtötaso olisi homogeeninen, eikä EU:n yritysten tarvitsisi kilpailla epäedullisessa asemassa.

Globaalin tekoälyn hallinnan harmonisointi ei ole tällä hetkellä realistista.

Yhdysvallat ja Kiina tarjoavat maailmalle sen, mitä he haluavat tarjota maailmalle. Heidän tekoälytuotteensa ovat hyviä (toivottavasti) tai huonoja (toiset pelkäävät). Tämä jää nähtäväksi. EU ei kuitenkaan voi tehdä merkittävästi vaikuttaakseen näihin tuotteisiin.

Entä sitten EU:n tekoälylaki?

• Jos EU estää kaikki sen vaatimustenvastaiset tekoälyt (oletetaan, että se voi), geopoliittiset kustannukset olisivat valtavat, ja EU:n yritykset ja ihmiset kärsisivät teknologian puutteesta.
• Jos EU vapauttaa kokonaan tai osittain ulkomaiset tekoälyt, mutta pakottaa paikalliset kehittäjät noudattamaan lakia, se haittaisi eurooppalaisia yrityksiä EU:n sisällä.
• Mikä tahansa päätös tältä väliltä olisi erityismenettely, joka houkuttelee sääntelyä ja pahentaisi sääntelyn epävarmuutta niille, joilla ei ole pääsyä päätöksentekoon.

Johtopäätös

Ihmiset EU:ssa arvostavat yksityisyyttä, kestävyyttä ja etiikkaa. Ne täytyy mahdollistaa, ei hillitä.

Valitettavasti EU:n tekoälylakia ei ole suunniteltu mahdollistamaan kehittäjiä.

Lain kannattajat kuvailevat sitä turvallisuuden ja innovaation tasapainoiluksi, mutta tosiasia on, että laki on vain risuja eikä ruusuja. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa nämä risut ovat äärimmäisen hyödyttömiä ulkoisia tahoja vastaan. Niitä voidaan kuitenkin helposti käyttää paikallisten kehittäjien pakottamiseen.

Parasta, mitä EU voi tehdä sen kanssa, on heittää se roskakoriin, mistä kukaan ei löydä sitä.

—